Viimein uusia kuvia, vaikkakin toukokuulta. Koirat lempiharrastuksensa parissa, eli juoksemassa vapaana kentällä, Peetu lentävän lelun perässä ja Fenja Peetun perässä...
Hiekkaisia ländereitä
A photo update of Peetu and Fenja at their favourite pastime
Mitään erityistä ei ole tapahtunut tällä välin. Koirat kävivät rokotettavina viime viikolla, ja Peetun "operointi" onnistui paljon paremmin kuin edellisellä kerralla jolloin poikaa pelotti aivan hirveästi ja tarvittiin kolme ihmistä pitämään siitä kiinni rokotuksen aikana. Nyt riitti, kun minä pidin Peetusta kiinni -- hieno juttu! Peetun eläinlääkäripelkohan liittyy nimenomaan rokotustilanteeseen, joka erään eläinlääkärin välinpitämättömyyden vuoksi meni kerran pieleen ja Peetu säikähti koko hommaa. Sen siitä saa, kun menee eläinlääkärille joka yksin pyörittää montaa eläinpotilasta yhtä aikaa eikä siksi ehdi huomioida yhtäkään potilasta kunnolla, vaan piikkiä vain niskaan puolijuoksussa ja seuraavan potilaan luo. Tuokin eläinlääkäri oli todella kiva aiemmin, jutteli eläimille ja sai Peetultakin pusuja. Liekö ahneus tai vauhtisokeus iskenyt. Meidän lähieläinlääkäriasemamme on oikein hyvä, kaikki eläinlääkärit siellä ovat olleet oikein miellyttäviä ja huomioineet koirat yksilöinä. Juttelua ja silittelyä on riittänyt, ja se onkin todella tärkeätä ettei eläimille jää negatiivista kuvaa eläinlääkäriasemasta.
Saimme kutsun Peetun Kevi-isin luokse Veikkolaan kyläilemään: onpa kiva nähdä Keviä perheineen pitkästä aikaa!
Muokkaus saman päivän iltapäivältä
Naapuriimme kerrostalossa muutti jokin aika sitten perhe, jolla on eräs koiratappeluissakin käytettyyn rotuun kuuluva koira. Kyseessä on seinänaapurimme, joka usein pitää oveansa rappuun auki ja olen ollut tästä syystä huolissani lähinnä poikani vuoksi. Pakko myöntää, että olen jo pitkään hieman pelännyt tuon tyyppisiä koiria vaikkei mitään ole aiemmin sattunutkaan. (Todellisuudessahan minkä tahansa rotuisen / "roduttoman" koiran päässä voi napsahtaa ja se voi hyökätä.) No, tänään sattui. Olimme tulossa lenkiltä kotipihalle kun tuo naapurin koira juoksi yllättäen pihalle parkkeerattujen autojen takaa suoraan koirieni päälle. Se tuli kuin jytky suoraan päälle, enkä voinut muuta kuin yrittää potkia sitä kauemmas meistä. Peetun ja Fenjan remmit olivat yhdessä sotkussa ja se jytky yritti vaan hyökätä yhä uudestaan. Huusin kuin eläin ja viimein sen koiran omistajanainen tuli paikalle. Olin todella pelästynyt ja huusin naiselle miten ehdottomasti pitäisi pitää koiraa kiinni. Nainen vain katsoi koiraansa eikä sanonut mitään pitkään aikaan, kunnes vaisusti pyysi anteeksi. Sanoin hänelle, että hänen on pakko korvata mahdolliset eläinlääkärikulut, johon nainen vastasi ettei mitään sattunut. Kun pääsin kotiin tarkistin molemmat koirat, ja onneksi mitään pahempaa ei ollut sattunut: Fenjan etujalassa on iso verta vuotava haava muttei eläinlääkäritarvetta, ja minulla itselläni vasen jalka reidestä sääreen täynnä pitkiä verisiä haavoja. Laitoin naiselle vielä ystävällissävyisen lapun oveen, jossa listasin vahingot. Tullessaan sisään nainen otti lapun pois ovesta. En usko hänen reagoivan asiaan enää millään tapaa, ikävä kyllä. Vaikkei mitään olisikaan sattunut, oli pelkkä pelästyminen ja järkyttyminen sitä luokkaa, että olisi asiallista pyytää vielä anteeksi ja antaa jokin korvaus tapahtuneesta.
2 comments:
Todella huonoa tuuria, että olette saaneet tuollaisia naapureita... Ikävää joutua olemaan varuillaan oman kotinsa tuntumassa, ja oli kyllä välinpitämätöntä toimintaa ja käytöstä ko. koiran omistajalta! Toivotaan ettei vastaavaa satu jatkossa, ja että läntsyt toipuvat tapahtuneesta hyvin.
Vielä mukavat naapuritkin .. ;0(
arvaas jos olis ollu toistepäin niin olis varmaan saanut kuulla ??
Post a Comment